keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Suomalainen ruokakulttuuri

Suomalainen ruokakulttuuri on laaja-alainen, omaleimainen ja elävä kokonaisuus.
Se, mitä ja miten Suomessa syödään, kertoo suomalaisesta luonnosta, yhteiskunnasta, historiasta, identiteetistä ja kulttuurista.

Suomessa on pääasiassa läntinen ja itäinen ruokaperinne. Tämän jaon juuret ovat varhaisempaa historiaa kuin valtakunnalliset yhteydet Ruotsiin tai Venäjään. Länsi-Suomessa ruuat kypsennettiin ennen usein keittämällä. Länsisuomalainen arkileipä oli kuivaa hapanleipää ja sitä leivottiin vain kaksi kertaa vuodessa suuret määrät. Leivät säilytettiin vartaissa katon rajassa tai erillisessä leipäaitassa.

Yhteys läntiseen ruokavirtauksiin näkyy nykyäänkin muun muassa kalojen suolaamisena, oluen valmistuksen tekniikoissa ja juuston valmistuksessa. Perinteinen joulupöytä  heijastaa läntistä keskiaikaista pitopöytää. Ruotsin kanssa yhteisiä ruokalajeja on runsaasti: hernekeitto, pannukakku, lihapullat, laskiaispullat jne.

 Itä-Suomessa leipää leivottiin viikoittain ja uuneissa kypsyivät myös laatikot, padat, piirakat ja kukot. Myös hapattaminen oli suosittu itäinen ruuanvalmistustapa ja sitä hyödynnettiin myös leivän teossa. Idän vaikutteita ruuassamme ovat muun muassa sienet ja koko perinteinen pääsiäistarjoilu, karjalanpaistista ja -piirakoista puhumattakaan.

Puhdasta ruokaa
Puhdas ja luonnonmukainen ruoka nähdään yhtenä tärkeimmistä ruokakulttuurin rakennuspalikoista. Valmisruoat ja muut pikaruoat eivät kuulu vastaajien mielestä suomalaiseen ruokakulttuuriin yhtä paljon kuin vuonna 2008. Naiset liittävät terveellisyyden ja kotimaisten raaka-aineiden käytön useammin osaksi suomalaista ruokakulttuuria kuin miehet. Lähiruoka mainitaan 10 prosentissa vastauksista, kun vuonna 2008 sen mainitsi vain 3 prosenttia vastaajista.


Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry määrittelee suomalaiseksi ruoan, joka on tuotettu Suomessa. Kaikkia suomalaisen elintarviketeollisuuden käyttämiä raaka-aineita ei kuitenkaan tuoteta täällä tai niitä ei tuoteta riittävästi kattamaan kotimaista kulutusta. Ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi MTK:sta toivoo, että tuontiraaka-aineita käytettäessä se kerrottaisiin kuluttajalle selvästi eikä sorruttaisi ”sini-valkopesuun”.
– Jos elintarvikkeella on suomalainen nimi ja brändi, niin kuluttajat olettavat helposti, että se on tehty suomalaisista raaka-aineista Suomessa. Käytännössä ihmiset todennäköisesti kuvittelevat syövänsä suomalaisemmin kuin tosiasiassa syövät, hän pohtii.
MTK korostaa alkuperätietoa myös lähiruoan määritelmässään: lähiruoka on mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä ja tuottaja ovat tiedossaSyväniemen mukaan olennaista on se, että kuluttaja saa tietää, missä ja miten lähiruoka on tuotettu.


                                                                    Lähteet
http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/hyva-tavaton-ruoka-ja-tapakulttuuri/mista-ruokakulttuuri-koostuu
http://www.peda.net/veraja/jko/kipina/ruoka/kulttuuri


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti